Tänään ei ole hyvä päivä.

En osaa kirjoittaa. Kirjoitukseni ovat parhaimmillaan keskitasoa ja huonoimmillaan alle kaiken arvostelun.

Tämä blogi ei ole kumpaakaan.

En tiedä yhtään, mitä tarkoitin tuolla edellisellä lauseella.

Pakenen tummaa varjoa, kunnes huomaan, että se asuu sisälläni.

Etsin tummaa varjoa, koska pelkään sen kadonneen.

En haluaisi syödä mitään, koska syömättömyys on ainoa asia, minkä todella osaan.

Osaan kirjoittaa lauseita, jotka eivät merkitse mitään.

Voisin syödä, jos keksisin, mitä muuta osaan.

Ilman anoreksiaa ihminen on aurinkoisempi.

Minä pidän kuusta.

Miksi en saisi pitää kuusta?

”Jonain päivänä katsot taaksepäin ja huomaat, miten olet muuttunut.”

Sehän tässä hirvittääkin.

”Arvelen, että olet nykyään vahvempi ihminen.”

No arvaas uudestaan.

Kuljen valon ja varjon rajalla.

Haluaisin katsella valonsäteitä, mutta pelkään niiden lämpöä. Haluaisin juosta pimeyteen, mutta pelkään kadottavani valon kajastuksen.

Olen siis ikuisesti tässä. Reunalla.